Saako valokuvaa käyttää maalauksen mallina? Tietysti saa, taide on vapaamuotoista toimintaa jossa on vain vähän sääntöjä. Valokuva ja sen varhaiset muodot, kuten camera obscura, joka perustuu optiseen ilmiöön, jossa valo kulkee pienen aukon, raon tai reiän lävitse muodostaen kuvan vastakkaiseen pintaan, kiinnostivat taiteilijoita.
Jo 1500-luvulla tiedetään periaatetta käytetyn taiteilijoiden apuvälineenä. Erityisesti Leonardo da Vinci tutki ilmiötä laajasti tutkimuksissaan. Varsinkin perspektiivin ymmärtämisen apuna camera obscura oli olennainen instrumentti omana aikanaan.
Camera obscuraa parannettiin 1600- ja 1700-luvuilla käyttämällä pelkän neulanreiän tilalla kuperaa linssiä. Kun camera obscuraan laitettiin linssi, saatiin lisää valoa, ja välinettä voitiin käyttää helpommin piirtämiseen ja luonnosteluun. Tällaista apuvälinettä käyttivät esimerkiksi taiteilijat Canaletto ja Jan Vermeer. Myöhemmin camera obscuraan lisättiin 45 asteen kulmassa oleva peili, jolla kuva voitiin kääntää lattialle tai pöydälle, ja kuvaa saatettiin tarkastella oikein päin. Camera obscuran käyttö lisääntyi maalaustaiteessa ja optisesta perspektiivistä tuli naturalistisen maalaustaiteen itsestään selvä ominaisuus.
Valokuvan käyttöä paheksuvat usein maallikot, joiden romanttisen käsityksen mukaan taiteilija ei saa käyttää mitään apuvälineitä, vaan hänen täytyy kärsimyksen ja ankaran työn kautta päästä jaloon lopputulokseen. Annetaan heidän pitää kuvitelmansa. Valokuva on usein mainio lähtökohta mallin tutkimiselle. On kuitenkin niin, että fyysisesti sommiteltu asetelma tai henkilömalli on muokattavuudeltaan parasta, mitä voit saada. Valaistusta voi vaihtaa, rajausta ja suuntaa voi varioida mielensä mukaan, Tietysti voi sitten ottaa valokuvankin muistinsa tueksi.
Valokuva pitää kuitenkin ottaa itse. Internetissä näkee varsinkin harrastelijoiden töitä, joissa on käytetty jonkun ammattivalokuvaajan kuvaa. Muistutan, että toisen ottaman valokuvan luvaton käyttö on kiellettyä. Tekijänoikeudet vaihtelevat eri maissa, mutta yleensä jonkun toisen teoksen kopioiminen on kiellettyä. Tästä tulee rangaistavaa, jos kuva julkaistaan. Nykyisin kaikki postaavat teoksensa verkkoon kaikkien maailmassa nähtäväksi. Olkaa tarkkoja.
Erityisesti Yhdysvalloissa 1960–1970 lukujen aikana abstraktien ja muiden älyllisiksi koettujen suuntausten vastapuoleksi syntyi ilmiö, jota kutsuttiin hyperrealismiksi tai superrealismiksi. Koska meillä suomessa ei tätä ismiä oikein hyväksytty, sitä yleisesti kutsutaan fotorealismiksi vivahteita huomioimatta. Varsinaista fotorealismia edustaa esimerkiksi Cuck Close, jonka parimetriset työt ovat kuin valtavia passikuvia. Suuri koko antaa taiteilijalle mahdollisuuden kuvata aiheensa erittäin tarkasti jokaista valokuvan virhettä myöten. Näin Close kertoo meille, kuinka meistä on tullut vain pieniä katoavia tyhjiä kasvoja poliittisten hallintojärjestelmien käyttöön.
Valitettavasti useimmat ihmiset ihmettelevät, kuinka Cuck osasi näin maalata, eikä sitä miksi meidän johtajamme tekevät kuinka he tekevät.
Valokuvaa voi ja kannattaa käyttää varsinkin piirustuksen ja mittasuhteiden apuna. On turha käyttää aikaa vaivalloisiin esitöihin, jos jostain muusta on apua, vain lopputulos ratkaisee. Mutta hyvän piirustustaidon oppii vain harjoittelemalla, ei päivää ilman viivaa.
Aikamme realistista kuvaa hyödyntävät taiteilijat ovat ottamassa irtiottoa abstraktista ja expressioninistisesta perinteestä ja taas luomassa uutta kuvataidetta, missä mikään ei ole kiellettyä, vaan jokainen taide on hyväksyttyä eikä sitä luokitella historian kautta huonoksi tai kielletyksi. Esimerkiksi Kari Vehosalo ja Stiina Saaristo tekevät Suomessa uutta figuratiivista taidetta, joka saattaa olla meidän tulevien vuosiemme esikuvia. Pitää kuitenkin muistaa, että valokuvaa voi hyödyntää muutenkin kuin käyttämällä valokuvan muotokieltä, mikään ei estä tyylittelemästä juuri kuinka tekijä haluaa.