Miten maalataan öljyväreillä 3.

Olen saanut kysymyksiä öljyvärimaalauksen pohjustamisesta ja vanhan maalauksen uudelleen käytöstä ym.  Siksi päätin kirjoittaa kolmannen osan kahden aikaisemman aihetta koskevan postaukseni jatkoksi. 

Maalauksen pohjustamista koskevat reseptit löytyvät aikaisemmasta kirjoituksestani, joten en toista niitä. Kirjoitin pohjustuksesta ja sen tekemisestä artikkelissa Maalauspohjan tekeminen, jonka löydät aikaisemmista julkaisuistani.

Vanhan maalauksen uudelleen käyttäminen

Taiteilijat ovat kautta aikojen maalanneet vanhan työnsä päälle. Jos kyseessä on öljymaalaus, tarvitaan vain sively retussivernissalla, ja päälle maalaaminen voi alkaa. Retussivernissaa saa valmiina useilta valmistajilta, mutta minä käytän itse tehtyä sekoitusta, jonka resepti on alla.

Retussivernissa

Retussivernissalla tehdään välivernissaus, joka palauttaa kuivan öljyvärin ominaisuuksia ja varmistaa kiinnittymisen. Hyvin ohut kerros riittää. Akryylivärien kanssa työskenneltäessä välivernissaa ei tarvitse käyttää. Pitää myös muistaa, että nämä antamani ohjeet perustuvat ajatukseen, että taideteoksen pitää kestää satoja vuosia, mutta jokaisen harjoitelman ei toki pidä kestää ikuisuuksia. 

Jos vanhan maalauksen tahtoo peittää, siihen sopii halutun värinen, välivernissan päälle maalattu munaöljytempera parhaiten. Reseptin temperan tekemiseen löydät aikaisemmin julkaisemistani blokista. On kuitenkin muistettava, että paras keino vanhan maalauksen hyödyntämiseksi on maalipohjan kääntäminen ja uudelleen pohjustaminen nurjalle puolelle.

Akryylivärein maalatun vanhan työn päälle voi maalata öljyvärein, mutta kovin suositeltavaa se ei ole. Akryylimaalauksen voi tarvittaessa peittää akryylipohjaisella valmiilla pohjusteella eli gessolla. Öljyvärityön päälle ei pidä maalata akryylein. 

Maalauspohjista ja pohjustamisesta

Erikoisemmista maalauspohjista pitää mainita lasi ja metalli. Erityisesti lasille maalaaminen on mielenkiintoinen tekniikka. Parhaiten tähän soveltuu hennosti toiselta puolen hiekkapuhallettu lasi. Jännittäväksi lasille maalaamisen tekee se, että työ tehdään päinvastaisessa järjestyksessä kuin normaalisti lasin nurjalle puolen. Tällöin työ maalataan peilikuvana aloittaen valokohdista. Lopulta valmis työ sivellään pohjusteella, jonka tarkoitus on antaa työlle valoa. Tämä tekniikka on ollut käytössä erityisesti naivisteilla.

Metalleista erityisesti alumiini on ollut suosittua. Alumiinikin on hyvä kevyesti karhentaa ennen pohjustusta. Lasi tai metalli ei kaipaa välttämättä ollenkaan pohjustetta, mutta jos niitä pohjustetaan, on syytä käyttää täysöljypohjustetta tai valmista synteettisestä hartsista valmistettua pohjustetta. Koska nämä tekniikat ovat melko uusia, ei niiden eduista tai varjopuolista ole laajempia tutkimuksia. Modernit taiteilijat ovat tehneet hienoja, omaperäisiä ja materiaalia hyödyntäviä töitä maalaamalla eri tavoin metallille.

Minä pyrin jakamaan tällä blokillani vain hyväksi todettuja klassisia perustietoja ja taitoja maalaustekniikoista, enkä puutu kaikkiin erikoistekniikoihin, joita luovat taiteilijat ovat kehittäneet.

Maalauspohjista ostavan yleisön suosikki on kiilakehyksiin pingotettu kangas. Oikeastaan paras ratkaisu maalauksen kestävyyden kannalta olisi levylle liimattu kangas. Restauroijat ovat kanssani varmaan samaa mieltä. Harrastelijat ja opiskelijat maalaavat mielellään halvalle kovalevylle, ja niin pitääkin. Varsinkin säänkestävä kummaltakin puolelta sileä paksu kovainsuliitti on mainio maalauspohja. Joku on ehdottanut laminaattiakin maalauspohjaksi. Minusta se ei sovi missään nimessä. Pitää kuitenkin muistaa, että jokaisen levyn pinta pitää hioa ennen pohjustusta. Levy ei tarvitse liimausta ennen pohjustetta. Liimaus on tärkeä kankaalle, koska kangas imee sideainetta aivan toisin kuin puu tai levy. Vähemmän tärkeille töille ja luonnoksille riittää sively tavallisella pohjamaalilla kovalevylle, ainakin jos helpolla haluaa päästä. Tällainen pohja on minulle turhan liukas, mutta riippuu tietysti tekniikasta. Valmiita pohjia myydään nykyisin muissakin kuin varsinaisissa taidetarvikeliikkeissä, mutta laatu kannattaa aina tarkistaa. Varmistu vähintään, että kangas on pingotettu kiilakehykseen. Kiilattomaan kehykseen pingotetun kankaan uudelleen kiristäminen vaatii koko kankaan irrottamista. 

Pohjanmaan suuri poika Vilho Lampi maalasi usein myös pahville. Näinkin voi tosiaan tehdä, mutta jos jostain syystä tulisi tehtyä kuolematon mestarityö, olisi konservaattorilla joidenkin vuosien jälkeen harmaita hapsia. Pahvin pitäisi olla ainakin happovapaata. Mutta summa summarum, jos haluatte myydä teoksenne, maalatkaa se kankaalle, ostaja arvostaa. Vaikkakin maailmassa on kaksi lähes mahdotonta asiaa: toinen on maailman rauha ja toinen on taulun myyminen.

Värillinen pohja on menetelmä, jota suosittelen ainakin kokeilemaan. Värjäämisen voi tehdä monella tavalla: valkoisen pohjan voi värjätä voimakkaasti ohennetulla öljyvärillä, ohennetulla temperalla tai sekoittaen värijauhetta viimeiseen kerrokseen pohjustetta.

Suositeltavia värejä ovat harmaat tai lopullisen maalauksen vastavärit, kuitenkin melko vaaleina sävyinä. Esimerkiksi vihertävät sävyt toimivat muotokuvan punertavien sävyjen kanssa, kun taas vihreään maisemaan käy punertava pohja.

Historian havinaa

Kansallistaiteilijamme Aksel Gallen Kallela on oppilaalleen Eric Ehrströmille antanut seuraavan ohjeen:

1. Ohut velli lestyistä ruisjauhoista tahi dekstriini tai kaseiiniliuos.
2. Samat liidun kanssa sekoitettuna.
3. Ohut dekstriini- tai kaseiini- tai liivate- tai albuminium exsoris-liuos, johon on lisätty lietettyä liitua tai valkeaa bolusta tai sinkkisulfaattia tai kaoliinia.

Kuten huomaatte, ohje on oikeastaan sama, jonka julkaisin pohjustusta koskevassani blokissa aikaisemmin. Ainoastaan liiman koostumus on erilainen. Pitää muistaa, että noina aikoina ei kaikkia tarvittavia aineita ollut aivan jokaisen kirkonkylän kaupasta saatavina, joten esimerkiksi ruisjauho oli varteenotettava komponentti. Me voimme ostaa helposti kölninliimaa netistä, mutta satavuotta sitten se ei ollut aivan niin helppoa. 

Ohje on Ehrströmin kirjasta TAIDEKÄSITYÖ, joka julkaistiin 1924. Kirjassa on myös ohje öljyiselle ja puoliöljyiselle pohjusteelle, mutta ne ovat lisättävää öljyä lukuun ottamatta sisällöltään samankaltaiset kuin ohje, joka on edellä. Tämä kuitenkin vain niille, joita tämänkaltainen knoppitieto viehättää. 

Vesiliukoiset öljyvärit

Vesiliukoiset öljyvärit ovat uutuus, joka ihastuttaa etenkin niitä, joille tärpätin haju tai allergia aiheuttaa ongelmia. Nämä ovat moderneja materiaaleja, joista minullakaan ei ole kovin tarkkoja tietoja. Toistaiseksi ei näihin väreihin löydy kuin muutama valmistaja. Ainakaan vielä ei kotimaassamme varsinaisia taiteilijavärejä tarjoa tietääkseni kuin yksi valmistaja. Muut tuntemani tuotemerkit ovat ns. harrastelijalaatua.  Jos olen väärässä, korjatkaa vapaasti. Kuten aina, öljyvärit jaetaan näihin kahteen kategoriaan. Harrastelija- ja opiskelijalaatuisissa väreissä ainakin kalleimmat pigmentit on korvattu tai jatkettu edullisimmilla aineilla. Harrastelijoiden värit ovat siksi aina saman hintaisia, riippumatta väristä. Taiteilijavärin tunnistaa siitä, että jokaisella pigmentillä on oma hintansa. On kuitenkin niin, että tunnettujen merkkien halvat värit, kuten kaikki maavärit, luultavasti ovat sitä aivan samaa. Joten ei ainakaan sunnuntaimaalarin kannata näistä huolta kantaa.

Vesiliukoisilla öljyväreillä on omat lisäaineensa, joiden koostumusta en tunne, joten niitä käyttävien pitää uskoa valmistajan suosituksiin. Öljyinä näissä käytetään muunneltuja safloriöljyä ja kylmäpuristettua pellavaöljyä. Lisäaineita löytyy ainakin tavallinen maalausaine, lasyyrimaalausaine sekä nopeasti kuivuva maalausaine. Kannattaakin huomata, että vaikka näitä värejä voi ohentaa vedellä, pitää voimakkaasti ohennettuun väriin lisätä maalausainetta värin sitoutumisen varmistamiseksi. Henkilökohtaisesti olen todennut vesiliukoisten öljyvärien soveltuvan varsin hyvin märkää märälle eli al prima tekniikoihin, kun taas niiden ominaisuuksiin kerrosmaalauksessa en ole oikein ihastunut. Uutuus pelastaa hajuttomuutensa vuoksi monta perheriitaa kotonaan maalavilta.