Erään maalauksen anatomia

Päätin esitellä yhden tekemäni maalauksen tekotapaa. Olen tällä sivustolla kirjoittanut pariin otteeseen vanhojen maalarien tekniikasta, mutta tämä työ edustaa modernia maalaustapaa, joka hyödyntää perinteisiä keinoja. Aloitin tietysti tärkeimmästä, aiheen ideoinnista. Minua järkytti aikanaan mustan amerikkalaisen isän kertomus siitä, kuinka hän neuvoo lapsiaan käyttäytymään poliisin pysäyttäessä. Hän neuvoi lapsiaan tekemään välittömästi kaikki mitä poliisi käskee, ettei poliisilla olisi aihetta voimatoimiin. Yhdysvalloissahan on tapahtunut mustien nuorten ampumisiakin virkavallan toimesta. Poliisin mallina käytin valokuvaa, jonka olin ottanut New Yorkin Little Italyssä vuosia sitten. Poliisin kutsumanimi oli Sonny, ja hän oli jalkapartiossa toverinsa kanssa paikallisessa katutapahtumassa. Poika ja polkuauto ovat koottu useasta eri kuvasta ja muokattu vielä piirtäessä.

Maalauspohja on puoliöljyinen pohjustus puuvillakankaalla (Cottonduck). Olen käsitellyt maalauksen pohjustamista aikaisemmin tässä blokissani, mutta otetaan tuo puoliöljypohja vielä kertauksena. 

Ensin liimasively. Vaikka käyttäisit valmista pohjustusainetta, Gesso (useita valmistajia), on liimasively kuitenkin hyvä tehdä. Liimasivelyn tarkoitus on vähentää kankaan imevyyttä ja eristää se varsinaiselta pohjustukselta. 

Liimavesi tehdään seuraavasti: 70 g Kölnin liimaa (tai liivatetta 50 g) ja litra vettä turvotetaan vuorokausi. On tärkeää, että mittasuhde on oikea. Tässä on hyvänä apuna esimerkiksi kirjevaaka. Kun liima on turvonnut, sitä hämmennetään vesihauteessa, kunnes liima on täysin liuennut. Älä anna veden kiehua.

PUOLIÖLJYPOHJA ELI TEMPERAPOHJA

1. Liimaus 70 g Kölnin liimaa litraan vettä.
2. Yksi tilavuusosa kipsiä tai liitua.
3. Yksi tilavuusosa sinkkivalkoista jauheena.
4. Yksi tilavuusosa liimavettä.
5. 1/3 tai ½ tilavuusosaa pellavaöljyvernissaa. 

Hämmennetään voimakkaasti yhteen. Seos laitetaan vesihauteeseen. Sitten seokseen tiputetaan pellavaöljyvernissaa samalla sekoittaen ripeästi. Öljyä lisätään 1/3 tai ½ tilavuusosaa.

On erittäin tärkeää, ettei öljyä lisätä ennen liimavettä!

Pohjustin edellä kerrotulla tavalla 100 X 100 cm kokoisen kankaan. Piirsin aiheen ja vahvistin piirroksen mustalla akryylimusteella. Olisin voinut myös käyttää fikseerattua hiilikynää, temperaa tai akvarelliväriä, mutta hento hiilipiirros ei olisi näkynyt seuraavan vaiheen jälkeen. Laseerasin piirroksen ohuella kuultavalla öljyvärikerroksella eli imprimituurilla. Käytin voimakkaasti ohennettua vesiliukoista öljyväriä. Tähän tarpeeseen olisi käynyt tavallinenkin öljyväri, mutta tärpätti olisi saattanut liuottaa piirrosta, temperalla tuostakin murheesta olisi päästy.  Käytin väreinä lopullisen maalauksen vastavärejä, ruskean ja sinisen sävyjä. Käytän yleensä yksiväristä imprimituuria, mutta tässä tapauksessa päädyin tähän ratkaisuun.

Vielä kostean imprimituurin päälle tein titaanivalkoisella temperalla valokohotukset sekä tummensin varjoja poltetulla umbralla. Taustan lopullinen väritys oli minulla vielä päättämättä, joten värjäsin sen vaalean harmaalla. Myöhemmin maalatessani totesin, että alusmaalaus olisi voinut olla tummempikin.

Aloitin maalaamisen poliisin uniformusta. Käytin tärpättiohenteista öljyväriä, ultramariinin sinistä, poltettua umbraa, sinkkivalkoista ja norsunluumustaa. Maalineste oli sekoitettu ranskalaisesta tärpätistä, pellavaöljystä ja dammarista. 

Tällaiselle alusmaalaukselle maalaaminen onnistuu al prima-tapaan, siten että valokohdat maalataan paksusti ja varjot jätetään ohueksi. Ohuesti ruskean alusmaalauksen päälle maalattu sininen muodostaa optisen harmaan, joka muodostaa varjon kuin ilmaiseksi. Tämä tekniikka muistuttaa vanhojen mestarien kerrosmaalausta, mutta on huomattavasti kevyempää. Joissakin kohdin annoin alusmaalauksen näkyä reilusti maalauksen alta.

Jatkoin samaan tapaan, kunnes poliisi, poika ja auto olivat maalattu öljyvärillä miltei valmiiksi. Seuraavaksi kävin taustan kimppuun, mutta nyt vaihdoinkin materiaalin akryyliksi. Tarkkaavaisimmat ovat ehkä huomanneet joidenkin ammattitaiteilijoiden käyttäneen öljy- sekä akryylivärejä samassa teoksessa. Kannattaa ottaa huomioon, että he ovat ammattilaisia, joten he tietävät, mitä tekevät. Öljyväri ja akryyliväri ovat täysin eri aineita, eikä niitä pidä sekoittaa keskenään. Tietyin edellytyksin niitä voi kuitenkin käyttää samassa teoksessakin. Tiedän akryylivärejä käytetyn temperan tavoin alusmaalauksessa. Vaikka tässä tapauksessa vanha rasvaista rasvattomalle toteutuukin, on muistettava, että akryylisideaine on kuitenkin eräänlaista muovia. On toki selvää, että muutamaan vuoteen ei päälle tulevalle öljyvärille tapahdu mitään, mutta vuosien saatossa seuraukset voivat olla vakavat. On tietysti niinkin, ettei kaikkien maalausten ole tarkoituskaan kestää vuosisatoja. Joka tapauksessa akryylimaalaus, jonka päälle maalataan öljyväreillä, tulee olla niin ohut, että se vielä imee hieman. Öljyvärin päälle maalatulle akryylille en kovin hyvää tulevaisuutta ennusta. 

No, nyt minäkin olen tekemässä kahdella täysin erilaisella materiaalilla tehtyä maalausta. Tämä minun tapani on kuitenkin turvallinen, värejä ei maalata päällekkäin, vaan rinnakkain. Tarkkasilmäinen lukija muistaa, että käytin akryylimustetta piirroksessa. Muste oli niin ohennettua, että se päästi päälle maalatut kerrokset kiinnittymään puoliöljypohjaan. Samaten voi akryylillä maalata temperan päälle, vaikka temperaemulsio sisältääkin öljyä.

Tärkein syy siihen, että halusin käyttää akryyliä taustassa, johtui muurin pintarakenteesta. Tahdoin nimittäin tehdä karkean näköistä pintaa sienellä töpöttämällä. Sienet, joita käytin ovat pieniä luonnonsieniä, joita sukelletaan merestä. Omani ostin vuosia sitten Kreikasta, mutta nykyään niitä on myytävänä taidetarvikeliikkeissä. Varsinkin akvarellistit suosivat niitä. Tekniikka sienellä maalatessa on tietysti vapaa, mutta minä tein karkeaa pilkkua kuivahkolla värillä kerros kerrokselta. Öljyvärillä tämä sama olisi kestänyt ikuisuuden, kun olisi pitänyt odottaa edellisen kerroksen kuivumista. Parasta tähän olisi ollut tempera, mutta tahdoin käyttää moderneja materiaaleja aina kuin suinkin.

Tiilien maalaamisessa piti ottaa huomioon valon suunta, joka on tässä työssä ylhäältä ja vasemmalta oikealle. Huippuvalot piti siis maalata ylös ja vasemmalle reunalle. Valitettavasti varsinkaan valkoinen akryyliväri ei ole kovin peittävää. Sen takia tein vahapintaisesta paperista kuin pienen kakun kuorrutuspursottimen, jolla sitten pursotin pientä impastoa tiilten valopuolekseen reunaan. Muurin yläreunan huippuvalo on tehty samalla tekniikalla.

Sen jälkeen muutin jälleen tekniikkaa. Peitin maskeilla poliisin ja pojan, jonka jälkeen maalasin oikealle kaatuvat varjot muuriin. Käytin kynäruiskua ja akryylimustetta. Samalla tekniikalla tein varjon polkuauton alle ja tummensin maata joiltain osin. Muurin yläpuolelta pilkistävän taivaan maalasin taas öljyväreillä.

Näin syntyi maalaus, jossa käytin mielestäni eri materiaalien parhaita ominaisuuksia hyödyksi. Nyt kun työ on valmis, minun tekisi mieli tehdä se uudestaan hieman eri tavoin. Mutta toivottavasti tästä on jollekin hyötyä ja ideoita omaan työhönsä.