Pastellimaalaus ja kynätekniikoita

Pastellimaalaus on ollut viime vuosina hieman unohdettu tekniikka. Useimmat meistä ovat tutustuneet pastelleihin lapsena vahaväriliitujen muodossa. Taiteilijan pastelliliidut poikkeavat näistä koulun piirustustunnilla käytetyistä liiduista lähinnä korkealaatuisempien pigmenttien ja sideaineiden osalta.

Pastelliliidut ovat helppokäyttöisimpiä taiteilijan materiaaleja, nehän ovat vain värijauhetta ja sideainetta liidun muotoon puristettuna. Pastellien värien kirkkaus on niiden ehkä viehättävin piirre. Kukapa voisi vastustaa suuren pastellilaatikon skaalassa loistavia värisarjoja, mutta tässä piilee myös niiden heikkous, värien sekoittaminen on melko rajoitettua. Pastelleilla työskentelevä taiteilija joutuukin hankkimaan melko suuren valikoiman liituja, mikä ei ole kovin halpaa.

Materiaalit

Pehmeät pastellit

Pehmeät pastellit ovat alkuperäisin muoto tästä välineestä. Pastellimaalaus ei kellastu eikä halkeile kuten öljymaalaus, mutta koska se sisältää vain vähän sideainetta, se on arka mekaaniselle kulutukselle. Pastellien sideaineet ovat erilaisia erittäin ohennettuja liimoja kuten traganttia, ja joitakin muita aineita kuten esim. hunajaa tai saippuaa.  Valkoisena käytetään savea, lieteliitua, alabasterikipsiä, kevytsälpää ja sinkki- tai titaanivalkoista. Myrkyllisiä värejä ei liiduissa ainakaan pitäisi käyttää, sillä liidusta irtoava pöly joutuu väistämättä keuhkoihin. Pehmeät pastellit ovat nimensä mukaan sangen pehmeitä, ovathan ne etupäässä pelkkää värijauhetta. Toisinaan niistä käytetään myös kuivapastelli-nimitystä. Suurissa valikoimissa on yhdestä väristä tummasta vaaleaan usean liidun sarja riippuen valikoiman laajuudesta. Suurimmissa pastelliliiturasioissa saattaa olla jopa yli viisisataa liitua. Myytävänä on esimerkiksi muotokuva- tai maisemavalikoimia, jolloin ei tarvitse hankkia aivan niin suurta valikoimaa. 

Kovat pastellit

Kovat pastellit poikkeavat pehmeistä vain sideaineen määrässä. Suuremman kovuutensa takia niillä saadaan aikaan terävämpi jälki, siksi ne ovatkin oivallisia pehmeän pastellimaalauksen yksityiskohtien viimeistelyssä tai muuten haluttaessa terävää viivaa. Kovia pastelleja voi käyttää toki yksinkin, mutta niiden jälki on enneminkin graafinen kuin maalauksellinen.

Pastellikynät

Pastellikynät ovat pehmeähköjä värikyniä, joita voi käyttää kuten kovia pastellejakin. Erilaisissa sekatekniikoissa voi toki käyttää muitakin värikyniä kuten akvarellikyniä ym. Tärkeintä toki on, että taiteilija saavuttaa juuri sen vaikutelman, minkä hän mielessään näkee.

Öljypastellit

Öljypastellit on tehty käyttämällä sideaineena vahaa ja erilaisia öljyjä. Niitä ei pidä sekoittaa oikeiden pastellien kanssa. Öljypastellit ovat yleensä tarkoitettu lapsille tai muille harrastajille, eivätkä ne yleensä ole taiteilijalaatuisia. Markkinoilla on kuitenkin valtava määrä tähän kategoriaan kuuluvia tuotteita, joita minä en tunne, joten en voi näitä materiaaleja tyrmätäkään. Käyttäkää vaan, jos siltä tuntuu.

Paperit ja muut pohjat

Paperin valinta on pastellimaalarille olennaisen tärkeää. Paperin pitää olla sopivan karkeaa, muttei kuitenkaan pintarakenteeltaan liian voimakasta kuten monet akvarellipaperit. Pohjaksi käy myös kangas, mutta sekin sopivan ohuena. On hyvin tavallista käyttää värillisiä papereita joko itse värjättynä tai tehtaalla tehtynä.

Yksi suosituimmista papereista on Ingres-paperi, jota myös pariisin paperiksi usein sanotaan. Ingres-paperia on saatavana useita eri värejä niin lehtiöinä kuin irtoarkkeinakin. Kyseistä paperia valmistaa useampi tuotemerkki. Esimerkiksi Sennelier valmistaa paksua kartonkia, jolla on hiekkapaperimainen pinta. Tuote on happovapaa ja siten soveltuu mainiosti taideteoksille. Monet pitävät myös samettipaperina tunnetusta tuotteesta, jota myydään 2 kpl erissä muutamaa eri väriä.

Akvarellipaperiakin voi tietysti käyttää, mutta kaikkein sileimmät kuumapuristetut laadut ovat liian liukkaita, eikä pastelli tartu niihin kunnolla. Minä värjään usein akvarellipaperin pastelliliidulla ja rätillä kauttaaltaan jollakin värillä. Voi tietysti käyttää akvarelliväriäkin.

Sileän paperin voi tietysti pohjustaakin, niin tekivät aikoinaan vanhat mestarit. Tuolloin tasaiselle alustalle pingotettu paperi siveltiin ohuesti liisterillä ja märälle liisterille ripoteltiin tasaisesti hohkakivijauhetta. Liika hohkakivi varisteltiin pois ja annettiin paperin kuivua. Jos haluatte kokeilla tätä menetelmää, olkaa varovaisia hohkakiven kanssa, sitä ei pidä hengittää keuhkoihin. Melko suttuistakin puuhaa tuo on.

Pastellimaalauksen tekniikoita

Pastellimaalaus tehdään yleisimmin värilliselle paperille. Värillisellä paperilla työskenneltäessä paperin sävy näkyy osittain läpi ja antaa työlle yhtenäisen sävyn. Onkin järkevää valita neutraalihko murrettu värisävy ennen kovin kirkkaita papereita. On myös merkitystä sillä, mikä on maalauksen aiheena. Paperi on hyvä kiinnittää piirustuslautaan tai pahviin.

Pastelleilla maalataan siis yleensä keskisävystä vaaleampaan ja tummempaan päin. Aiheen voi halutessaan hahmotella liidulla, kynällä tai hiilellä. Tärkeää on muistaa, että alla oleva piirustus ei saa olla liian näkyvä, jottei siitä tule osa lopullista työtä. Toisaalta voihan piirustuksen näkyvyyteen pyrkiäkin. Värejä voi jossain määrin sekoittaa ja häivyttää pyyhkimällä, johon soveltuu parhaiten kangas tai pehmeä paperi. Yksi hyvä työkalu on stomppi, pitkulainen paperitanko, joka on yleensä terävä kuin kynä. Stomppeja myydään valmiina, mutta sen voi tietysti tehdä itsekin. Stompilla voi häivyttää väriä hyvinkin pieneltä alueelta. Paperituppoa, kuivaa rättiä, siveltimiä ja pyyhekumia voi kokeilla värin muokkaukseen. Riittävän isolla värivalikoimalla voi kuitenkin maalata kuin millä tahansa muullakin materiaalilla ilman pyyhkimistä.

Valkoiselle paperille voi maalata kuin värillisellekin ilman sen kummempia niksejä. Valkoisen paperin voi kuitenkin värjätä, mikä tuo taas uusia ulottuvuuksia työhön. Yksi tapa on värittää paperi akvarelli- tai jollakin muulla rasvattomalla vesivärillä. Jotkut tekevät akvarelleilla eräänlaisen alusmaalauksen, jonka päälle jatketaan pastelleilla. 

Minun tapani on yleensä ollut värjätä valkoinen paperi pastellia ohuesti hieromalla lyijykynällä tai hiilellä tehdyn piirroksen yli. Piirros on kuitenkin hyvä kiinnittää fiksatiivilla ennen pastellivärin levittämistä. Tässä tekniikassa valkoinen väri tehdään pääasiassa pyyhkimällä paperi esiin kumilla. Pyyhekumista voi leikata sopivia palasia työtä varten. On myös saatavana erityisesti hiilelle ja pastellille tarkoitettuja pyyhekumeja.

Lopuksi pastelli pitää käsitellä fiksatiivilla, joka estää värijauhon irtoamisen paperista. Fiksatiivi levitettiin ennen puhallettavalla ruiskulla, mutta nykyään miltei kaikki käyttävät aerosolina myytävää tölkkiä. On kuitenkin varottava käyttämästä fiksatiiviä liikaa, jottei pastellille tyypillinen pintavalo katoaisi. Fiksatiivitölkki on hyvä muistaa käytön jälkeen kääntää ylösalaisin, ja puhaltaa suutin tyhjäksi, jotta se ei tukkeudu.

Kynätekniikoita

Ei varmaan ole ketään, joka ei olisi joskus piirtänyt lyijykynällä. Lyijykynä onkin varmaan suosituin luonnosteluväline, mutta voi sillä tehdä lopullisia taideteoksiakin. Piirtämiseen voi käyttää erilaisilla kovuuksilla olevia kyniä. Pehmeät kynät ovat kovemmasta pehmeämpään B, B1, B2, B3, B4, B5 ja B6. Kovat kynät ovat vastaavasti merkitty H-kirjaimella, keskiarvokynä on merkitty kirjaimilla HB. Lyijykynä on sikäli mukautuva väline, että harva oikeastaan tarvitsee kaikkia kovuuksia. Pehmeää lyijykynää voi jossain määrin levittää stompilla kuten pastelliakin, mutta tämä on tekniikka, joka vaatii jonkin verran kokemusta, ettei tuloksena olisi ikävän näköistä tuhrua. Raikkaampi jälki syntyy usein selkeällä viivoituksella.

Kaikkein vanhin piirustusväline on kuitenkin hiili. Yksinkertaisin piirustushiili on oikeastaan vain hiilletty puupuikko. Lukemattomat sukupolvet ovat harjoitelleet piirtämistä mallista tällainen hiilipuikko kädessään. Sopivin pohja tällaiselle välineelle on suurehko hieman karkea paperi. Hiiliä löytyy kuitenkin kovaksi puikoksi puristettuna liituna ja kynänä. Tässä yhteydessä on mainittava punaliitu, joka oli erityisesti vanhojen mestarien suosima piirustusväline. Sitä on saatavana samanlaisina liituina ja kyninä kuin hiiltäkin. Näiden lisäksi löytyy myös valkoisia ja harmaita versioita. Näitä kaikkia yhdistelemällä voi luoda kiinnostavia piirroksia.

Oma lukunsa on värikynät, joita on nykyään saatavana myös taiteilijalaatuisina. Värikyniä voi käyttää kuten kovia pastellejakin, joko yksin tai jonkin muun värin kuten vesivärien kanssa. Muun muassa turkulainen Harro Koskinen on tehnyt useita hienoja maisemia värikyniä ja pastellia käyttäen.