Öljyvärien ohenteet ja lisäaineet

Öljyvärejä varten on tarjolla melkoinen määrä erilaisia lisäaineita, joista ainakin tärkeimmät on hyvä tuntea. Öljyväri on nimensä mukaan väri, joka koostuu kaikessa yksinkertaisuudessaan öljystä ja pigmentistä. Käydäänpä siksi ensimmäisenä läpi tärkeä sideaine öljy. Öljyä ei pelkästään tule käyttää öljyvärin ohenteena, mutta se on kuitenkin tärkeä osa taitelijan ohennetta eli maalausnestettä.

Rasvaöljyt

Maalauksessa käytettävät rasvaöljyt ovat kasvirasvoja. Rasvaöljyjä on olemassa kuivumattomia, puolikuivuvia ja kuivuvia. Maalin valmistuksessa luonnollisesti vain kuivuvat öljyt tulevat kysymykseen. 

Pellavaöljy on klassisen öljyvärin yleisin sideaine. Pellavan siemenistä puristettu öljy on luonnontuote, jonka laatu vaihtelee siementen kypsyyden ja puhtauden mukaan. Kylmäpuristettu öljy on kaikkein parasta maalaustarkoituksiin. Kuumapuristuksella saadaan suurempia määriä öljyä samasta määrästä siemeniä, mutta öljy on tummempaa ja sameampaa. Puristuksen jälkeen kylmäpuristettu öljy vielä puhdistetaan ja valkaistaan. Nykyisin kaupan oleva öljy on kuitenkin yleensä hyvin korkealaatuista. Kuten kaikki öljyt myös pellavaöljy kellastuu ja tummuu vuosien mittaan. Siksi öljyä voidaankin pitää välttämättömänä pahana, eikä sitä pidä koskaan käyttää enempää kuin on välttämätöntä.

Pellavaöljy tulisi säilyttää siten, että se joutuu mahdollisimman vähän tekemisiin ilman kanssa. Vajaaseen öljypulloon neuvotaan laittamaan puhtaita lasihelmiä tai vastaavaa, jotta öljyn pinta olisi lähellä pullon suuta ja kosketus ilmaan olisi vähäinen. Jos totuudessa pysytään, tahtoo minunkin öljypulloni olla yleensä aika vajaa, mutta olkaa te minua tarkempia.

Pellavaöljyä käytetään öljyvärin sideaineena, maalinesteissä, temperaemulsiossa ja pohjustuksessa. Pellavaöljy kuivuu ohuena kerroksena teoriassa 3–4 päivässä, joskin useat asiat kuten pigmentti tai maalauspohja vaikuttavat puoleen tai toiseen. 

Auringossa paksunnettu pellavaöljy on tehty laittamalla matalaan astiaan parin kolmen millin kerros öljyä ja laittamalla se muutamaksi päiväksi aurinkoon. Astian reunan päälle tulee laittaa ensin jokin matala koroke ja sitten vasta lasilevy, niin että ilma pääsee vaikuttamaan öljyyn. Lasin tarkoitus on estää pölyn pääseminen öljyyn. Auringossa paksunnettu öljy on erinomaista maalinesteissä eritysesti hartsien kanssa. Öljyä ei kuitenkaan tarvitse itse alkaa tekemään, vaan sitä on valmiina saatavana taidetarvikeliikkeistä.

Stand-öljy eli englantilainen öljylakka on myös paksunnettu öljy, mutta se on tehty teollisesti hiilihappovirrassa keittämällä. Sitä käytetään samalla tavalla maalinesteessä kuin auringossa paksunnettua öljyä, mutta se on edullisempaa kuin aika hintava kumppaninsa.

Keitetty pellavaöljy, eli pellavaöljyvernissa on useita tunteja keitetty öljy, johon on lisätty kuivumista edistäviä aineita kuten lyijyä ja mangaania. Pellavaöljyvernissaa ei pidä missään nimessä käyttää maalauksen vernissaamiseen, sillä se kellastuu hyvin nopeasti. Etupäässä sitä käytetään pohjustuksessa, johon se nopean kuivumisensa takia soveltuu erinomaisesti. 

Unikkoöljy on ollut taiteilijoiden käytössä n.1700-luvulta asti. En pidä unikkoöljyä välttämättömänä osana maalausnestettä, mutta se on usein käytetty sideaine joissakin nykyaikaisissa putkiväreissä. Unikkoöljy on luonnostaan vaaleampaa kuin pellavaöljy ja kuivuu hitaammin. Unikkoöljyyn hierretystä väristä on hyötyä niille taiteilijoille, jotka haluavat työskennellä pitkään märkää märälle-tekniikalla.

Vesiliukoinen öljyväri on valmistettu muunnetusta pellavaöljystä ja muunnetusta safloriöljystä. Mutta käsittelen tässä artikkelissa vain klassisia öljyvärejä, mutta palaan vesiliukoisiin öljyväreihin myöhemmin. 

Tärpätit eli haihtuvat öljyt

Tärkein öljyvärimaalarin ohenne on tärpätti, tai oikealta nimeltään tärpättiöljy, mutta puhukaamme kuitenkin vain tärpätistä. Mineraalitärpätti eli lakkabensiini tai tavallinen kuusi-tai mäntytärpätti, eivät ole sopivia taidevärien ohenteita. Ne on tarkoitettu seinä ja huonekalumaalien ohenteiksi. Parasta on ranskalainen tärpätti, jota myydään yleisesti taidetarvikeliikkeissä. Se on valmistettu merenrantamännyn pihkasta tislaamalla. Puhdistettu tärpätti-nimellä myytävä tuote on myös oikein hyvää. Nykyisin on saatavana myös hajutonta tärpättiä, joka on tervetullut tuote hajusta kärsiville.

Tärpätti on olennainen osa maalinestettä, mutta sitä käytetään myös hartsien liuottimena.

Runsas tärpätin käyttö maalinesteessä lisää värin siveltävyyttä, öljyväristä tulee akvarellivärin kaltaista. Tässä piilee myös vaara, liian paljon tärpättiä käyttämällä väri menettää sidontakykyään ja tummuukin helposti, siksi maalinesteen pitää sisältää tärpätin lisäksi öljyä tai hartsia, mielellään kumpaakin.

Palsamit

Palsamit ovat juoksevia puiden pihkoja, jotka eetteristen öljyjensä haihduttua nopeasti jähmettyvät. Palsamit liukenevat tärpättiin, alkoholiin ja bensiiniin.

Yleisin taidemaalauksessa käytettävä palsami on jalotärpätteihin kuuluva venetsiantärpätti. Se on puhdistettua tunturilehtikuusen pihkaa. Venetsiantärpätti liukenee helposti tärpättiin, varsinkin varovasti lämmitettäessä. Vanhat mestarit käyttivät Venetsiantärpättiä erityisesti auringossa paksunnetun öljyn kanssa. Venetsiantärpätti antaa värille hienon kiillon, mutta sitä ei saa käyttää liikaa. Oikea suhde on kaksi kolmannesta öljyä ja yksi Venetsiantärpättiä.  Loppuvernissana sitä ei pidä käyttää, koska se on altis ilman vaikutuksille ja kuivuu huonosti.

Harvinaisempia ovat kanadanpalsami, straussburgintärpätti ja kopaivapalsamit, mutta niitä ei enää juurikaan ole myytävänä.

Hartsit

Yleisimpiä taidemaalauksessa käytettävät hartsit ovat dammar ja mastiksi, jotka kuuluvat pehmeisiin hartseihin. Ne ovat hyvin tärkeitä vernissoina, maalinesteinä sekä itse hierretyn öljyvärin lisinä. Ne ehkäisevät öljyvärin rypistymistä, kalvottumista sekä myöhempää rapautumista. Hartsit kuivuvat altapäin liuotusaineen haihtuessa päinvastoin kuin öljyt, jotka kuivuvat ilmasta ottamansa hapen ansiosta. Mastiksi on käynyt nykyään harvinaiseksi mutta dammarvernissaa on yleisesti saatavana. Vaikka valmista vernissaa on näppärä käyttää, on hartsivernissan tekokin todella helppoa. Hartsia lämmitetään ensin hieman ja se jauhetaan karkeasti ja laitetaan harsokangastilkulle, joka käännetään pussiksi. Minä olen aina käyttänyt sukkahousuja harsokankaana. Pitää kuitenkin käyttää ohuita sukkahousuja, eikä kovin tiheitä ja paksuja, jotka eivät päästä riittävästi hartsia lävitse. Hartsia sisältävä pussi laitetaan tärpättiä sisältävään purkkiin niin, että hartsi peittyy kunnolla. Hartsi liukenee muutamassa päivässä, ja epäpuhtaudet jäävät harsokankaan sisään. Oikea tärpätin ja hartsin suhde on 1:3 tai 1:2, jos sitä halutaan käyttää temperaemulsioon. Suoraan tärpättiin kaadettu hartsi ei ole yhtä korkealaatuista vernissana, sillä luonnonhartsit ovat oikeastaan vain pihkamöykkyjä ja kaikki epäpuhtaudet kuten pienet kaarnanpalat jäävät vernissaan. Sekaannusta aiheuttaa usein vernissa- ja lakkakäsiteiden ero. Koristemaalarit sanovat hartsivernissoja lakaksi, kun taas taiteilija puhuu vernissasta. Koristemaalari sanoo myös keitettyä pellavaöljyä vernissaksi, mitä taiteilija ei tee. Esimerkiksi loppuvernissana keitetty pellavaöljy tummuu nopeasti, eikä sitä ole helppo jälkeenpäin poistaa. Pehmeät hartsit liukenevat myös alkoholiin ja kuumiin rasvaöljyihin, mutta on viisainta käyttää vain tärpättiä.

Kovat hartsit ovat yleensä peräisin kasvikunnasta joko kokonaan tai osittain kivettyneitä, mutta myös elävistä kasveista saatuja. Kovia hartseja käytetään joissakin teollisesti valmistetuissa vernissoissa, mutta niistä ei yleensä ole mainittavaa etua taidemaalauksessa.

Kopaalit ovat yleisnimi joukolle kovia ja pehmeitä hartseja, joita on toisinaan saatavana valmiina vernissana tai kiinteänä jauheena. Ne eivät kuitenkaan tuo mitään etua esimerkiksi dammariin nähden.

Keinotekoisia hartseja on kehitetty useita. Niitä käytetään etupäässä tavallisessa maaliteollisuudessa, mutta osa niistä on käytössä myös taidevärien teollisissa lisäaineissa. Valitettavasti nämä ovat yleensä aineita, joiden koostumusta ei kerrota, päinvastoin kuin elintarvikkeiksi tarkoitetuissa tuotteissa on pakollista.

Vahat

Tärkein taidemaalauksessa käytettävä vaha on mehiläisvaha. Se on nimensä mukaan valmistettu mehiläisten vahakennoista. Valitettavasti mehiläisvahaan on usein lisätty muita aineita koostumuksen parantamiseksi. Öljyvärin lisäaineeksi kelpaa kuitenkin vaalea sataprosenttinen mehiläisvaha. Vahaa käytetään öljyvärin valmistuksessa estämään öljyn erittyminen putkessa. Vaha liukenee vesihauteessa tärpättiin, bensiiniin tai rasvaöljyyn. Vahamaalaus eli enkaustekniikka on oma menetelmänsä, enkä käsittele sitä tässä. Mehiläisvahaa voi käyttää loppuvernissana, jolloin sillä saadaan matta tai rätillä kiillotettaessa miellyttävän kiiltävä lopputulos.

Sikkatiivit

Sikkatiivit ovat kuivumista nopeuttavia aineita, jota sisältävät yleensä kobolttia, lyijyä ja mangaania tai muita vastaavia aineita. Näitä käyttäessä on muistettava, että kuivatusainetta sisältävien värien alla ei saa olla hitaammin kuivuvaa väriä tai ylempi kerros voi halkeilla.

Maalausnesteet

Vaikka öljyväri ohenee pelkällä tärpätilläkin, ei sitä pelkästään pidä käyttää. Liiaksi tärpätillä ohennettu väri menettää liikaa sideainettaan öljyä. Sen vuoksi on hyvä, että maalineste eli ohenne sisältää myös öljyä tai hartsia, mieluummin kumpaakin. 

Hyvä perusohje maalinesteelle on seuraava:

1 osa ranskalaista tärpättiä

1 osa pellavaöljyä

1 osa dammar tai mastiks-vernissaa

On kuitenkin hyvä muistaa rasvaista rasvattomalle-sääntö. Rasvaisuutta lisää öljy, kun taas rasvattomuutta tärpätti ja hartsi. En kuitenkaan kehota lisäämään öljyä vaan päinvastoin maalaamaan alemmat kerrokset laihemmalla sideaineella.

Maalausnesteen tarkoitus on muuttaa valmiin putkivärin ominaisuuksia kulloisenkin tarpeen mukaan. Runsaasti tärpättiä sisältävä neste tekee väristä juoksevampaa, jolloin esimerkiksi ohuiden viivojen vetäminen helpottuu. Hartsin ja öljyn seos taas mahdollistaa läpikuultavien kerrosten maalaamisen. Nämä kaikki on kuitenkin itse kokeiltava, ja sovitettava omaan maalaustekniikkaan. Joskus väriin ei tarvitse lisätä mitään.

Yksinkertaisin maalausneste sisältää 60% pellavaöljyä ja 40%tärpättiä, mutta aivan samoin voidaan käyttää pellavaöljyn sijaan dammarvernissaa, jolloin saadaan rasvattomampi ohenne. Liiallisesta hartsien käytöstä on myös varoiteltu, mutta kaikilla menetelmillä on varjopuolensa, ja näissäkään asioissa ei ole yhtä totuutta.

Mehiläisvahasta ja tärpätistä saadaan maalineste seuraavasti:

Yksi mittayksikkö vaaleaa mehiläisvahaa murennetaan kolmeen osaan rankalaista tärpättiä, jota lämmitetään vesihauteessa varovasti, Seosta sekoitetaan niin kauan, että vaha liukenee tärpättiin. Saadaan hyvin hitaasti himmeäksi kuivuva neste, joka sopii imevälle pohjalle. 

Rubensin tiedettiin käyttäneen pellavaöljystä, mehiläisvahasta ja lyijyoksidista lämmittämällä tehtyä nestettä, joka sopi erityisesti impastoihin. Lyijyoksidi on erittäin myrkyllistä, joten en suosittele kyseistä ainetta itse tekemään.  On huomattava, että seosta lämmitettäessä syntyvät höyryt ovat vaarallisia.

Impastoja varten suosittelen useilta valmistajilta löytyviä hyytelömäisiä lisäaineita. Ne perustuvat tekohartseihin, ja niitä on turvallista ja mukavaa käyttää.

Auringossa paksunnettua pellavaöljyä tai standöljyä ja venetsiantärpättiä sekoittamalla suhteessa 1 osa öljyä ja kolme osaa venetsiantärpättiä saadaan paksu vernissa, jota tarpeen mukaan ohennetaan ranskalaisella tärpätillä. Tämä maalineste sopii läpikuultaviin malikerroksiin. Se kuivuu melko hitaasti, mutta tulee kiiltäväksi ja antaa kuullotukselle erinomaista kirkkautta. Tämä seos sopii retussivernissaksi, mutta ei loppuvernissaksi.

Valmiit maalinesteet ja synteettiset aineet

Kohtalaisen uusi aine taidemaalauksessa on alkydi. Vaikka alkydiä on käytetty esimerkiksi huonekalumaaleissa pitkään, on se taiteilijan materiaalina ollut vasta jonkin aikaa. Alkydi on rasvahapoilla funktionalisoitu polymeeri, mutta tarkempia tietoja koostumuksesta ei yleensä kerrota. Esimerkiksi Calkyd ja Calkyd lite markkinointinimillä myytävät valmiit maalinesteet perustuvat alkydiin. Eri valmistajien tuotenimet ovat toki erilaisia. Alkydipohjaiset nesteet nopeuttavat kuivumista ja antavat värille kiillon. Samaan raaka-aineeseen perustuvaa paksua impastoihin tarkoitettua ainetta on myös saatavana. Markkinoilla on joukko valmiita aineita, joilla on erilaisia ominaisuuksia, varsin hyvin toimivat esimerkiksi värin kuultavuutta lisäävät tuotteet, joita käytetään lasyyreissa.

loppuvernissa

Maalaukset vernissataan työn perusteellisesti kuivuttua, ainakin silloin, kun halutaan kiiltävää pintaa. On muistettava, että öljyvärityön on kuivuttava vähintään kuusi kuukautta ennen loppuvernissausta, paksusti maalattujen töiden jopa vuodenkin. Loppuvernissaksi sopivat pehmeistä hartseista tehdyt vernissat parhaiten, sillä ne ovat mahdollista konservoidessa poistaa ja korvata uudella. Öljypitoisten vernissojen poistaminen on hyvin hankalaa. Nykyään on olemassa akryylipohjaisia loppuvernissoja, joita valmistajat suosittelevat myös öljyväritöille. Valmiita loppuvernissoja on saatavana aerosolina ja siveltimellä levitettävänä versiona. On myös saatavana mattaa ja puolimattaa vernissaa.

Vesiliukoisille öljyväreille ja akryyliväreille on omat niille tarkoitetut lisäaineensa, eivätkä perinteisille öljyväreille sopivat aineet ole niille tarkoitettuja.