MAALAAMINEN ÖLJYVÄREILLÄ 2.

MAALAUKSEN ALOITTAMINEN

PIIRUSTUSTAITO

Maalarin paras kaveri on hyvä piirustustaito. Vaikka haluaisit olla uusi Jackson Pollock, tuo abstraktia ekspressionismia edustanut nero, ehdotan, että harjoittelet piirtämistä. Piirtämään nimittäin oppii harjoittelemalla. Lahjakkaimmat saavat syntymässä tämän taidon, mutta väitän, että vähintään kohtuullisen taidon voi jokainen oppia harjoittelemalla.

Piirtäminen edistää yleistä kuvan hahmotuskykyä sekä edistää sommittelutaitoja.

TEE ENSIN LUONNOS

Kun minä aloin maalata ensimmäisiä töitäni, syöksähdin vimmassa sutimaan jotakin minua eniten kiinnostavaa maalauksen yksityiskohtaa. Sitten tulikin ongelma, mitenkäs tästä jatketaan? Suosittelen lämpimästi kaikkia uhraamaan hetken luonnosteluun. Vaikka kuinka karkea lyijykynäluonnos on parempi kuin ei mitään. En tiedä, mutta uskon, että aikaisemmin mainitsemani taitelija Pollockin kokeili ensin jollekin pinnalle minkälaisella liikkeellä hän toivomansa roiskeen saavuttaa. Maalauksen historiastakin löytyy vanhojen mestarien luonnoksia, joista jotkin ovat miltei täysikokoisia harjoitelmia. Jotkut pystyvät näkemään valmiin työn niin kirkkaasti päässään, etteivät luonnosta tarvitse, minä en siihen pysty, vaikka olen usein niin luullut.

AIHEEN HAHMOTTELEMINEN HIILELLÄ

On hyvä piirtää pohjustetulle kankaalle ainakin aiheen massojen suhteet tai jopa tarkemmat ääriviivat. Piirros on parasta tehdä hiilellä. Lyijykynää ei kannata käyttää, sillä grafiitilla on taipumus näkyä maalikerroksen läpikin. Muita mahdollisuuksia on tietysti piirtää ohuella neutraalilla värillä suoraan siveltimellä. Kun hiilipiirros on valmis, se on kiinnitettävä fiksatiivilla. Hiilipiirroksen kiinnittämiseen tarkoitettua fiksatiivia saa alan kaupoista aerosolipulloissa. Minä olen niin vanha, että olen koulun piirustustunnilla levittänyt fiksatiivia jopa puhallettavalla ruiskulla pienestä pullosta. Nykyisin niin ei onneksi tarvitse tehdä. Nuorena ja köyhänä maalarina käytin fiksatiivina tavallista hiuslakkaa, jota sai halvalla marketista. Toiminee edelleenkin.

Kun aihe on piirretty ja fiksatiivilla kiinnitetty voisi jo ryhtyä maalaamaan, mutta on vielä yksi mahdollisuus. Usein värisävyjen toivottuja kokonaisuuksia helpottaa, jos pohja ei ole täysin valkoinen. Vanhat mestarit saattoivat lisätä jo viimeiseen pohjustuskerrokseenkin värijauhetta tai murskattua hiiltä saadakseen harmaamman tai värillisen pohjan.

Hyvä tapa on myös tehdä ns. imprimituuri. Tällä tarkoitetaan ohutta värillistä maalikerrosta, joka värjää pohjan. Voit sivellä ohuen kerroksen maalia piirroksen päälle. On tietysti varottava, että hyvin ohennettu värikerros ei liuota alla olevaa piirrosta näkymättömäksi. Tämän värikerroksen ei tarvitse olla tasainen, vaan usein on edullista, että siinä on raitoja tai vastaavaa.

Tietysti voit aloittaa aivan valkoisellekin pohjalle.

SITTEN MAALAAMAAN ÖLJYVÄREILLÄ

Öljyväreissä tai akryyliväreissä on ero märän ja kuivuneen värin välillä pienempi kuin missään muussa tekotavassa. Siksi se on edelleenkin arvostetuin materiaali käsin tehdyissä maalauksissa.

On tarkoituksenmukaista maalata tummasta vaaleampaan, päinvastoin kuin useimmissa vesiväritekniikoissa. Ei ole kuitenkaan hyväksi lähteä erittäin tummasta vaaleampaan, vaan on hyvä jättää mahdollisuudet vapaaksi kumpaankin suuntaan. Tekotapa, jota miltei jokainen harrastelija ensimmäisenä käyttää, on märkää märälle tekniikka. Tätä tekniikkaa kutsutaan PRIMAMAALAUKSEKSI. Alla prima (ital. yhdellä kertaa), jolla kuva maalataan yhdellä maalauskerralla valmiiksi ennen kuin öljyväri kuivuu. Alla prima oli aikoinaan suurten mestarien lopullinen taidonnäyte, johon harva pystyi. Tosiasiahan on, että aina löytyy korjattavaa miltei jokaisen työssä. Kun teet kertamaalauksen päälle korjauksia, on hyvä vetää ohut kerros maalinestettä kuivuneen maalin päälle. On useita reseptejä näille välivernissoille, mutta riittää kun maalinesteessä on enemmän öljyä kuin mitä käytit ensimmäisessä kerroksessa. Välivernissa saa olla hyvin ohut. Tässä pätee tärkein maalarisääntö, rasvaista rasvattomalle. Korjailu ei ole oikeaa kerrosmaalausta, vaan se on aivan toinen tekniikka. Palaan siihen myöhemmin.

MAALAUKSEN VERNISAAMINEN

Kun maalaus on kuivunut, se voidaan loppuvernissata. Usein suositellaan kuivumisajaksi jopa kolmea kuukautta. Maalauksen voi vernissata joko kiiltäväksi tai mataksi. Kiiltävään vernissaukseen käytetään paksuhkoa dammaria tai mastiksia. Nykyisin on saatavana myös akryylipohjaisia vernissoja, joita valmistajan mukaan voi käyttää myös öljyväreille. Mattavernissa perustuu yleensä mehiläisvahaan, joka onkin erittäin hyvin valoa kestävä. Mehiläisvahaan perustuva himmeävernissa syntyy sekoitettaessa puhdasta valkoista mehiläisvahaa liuotettuna tärpättiin suhteessa 1/3, dammarvernissaan. Mehiläisvaha liukenee hitaasti tärpättiin, joten lämpöhaude on miltei välttämätön. 

Valmiita mattavernissoja on toki saatavana, mutta niitä kannattaa ensin kokeilla pienellä alueella, miten ne vaikuttavat. Mattavernissa saattaa himmentää tummia alueita. Jos haluaa himmeää pintaa, eikä työssä ole häiritseviä kiiltäviä paikkoja, paras ratkaisu on jättää maalaus ilman loppuvernissaa.

Joskus kuulee suositellun öljypitoisia retussi/välivernissoja loppuvernissoiksi. Ne tekevät hyvän pinnan, mutta niiden poistaminen mahdollisessa konservoinnissa on äärettömän hankalaa.