{"id":84,"date":"2021-10-18T11:07:47","date_gmt":"2021-10-18T11:07:47","guid":{"rendered":"https:\/\/taidemaalausta.fi\/?p=84"},"modified":"2021-10-18T11:07:47","modified_gmt":"2021-10-18T11:07:47","slug":"laukosta-flaamiin-eli-heikki-marilan-ja-rembrandtin-tekniikka","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/taidemaalausta.fi\/?p=84","title":{"rendered":"Laukosta Flaamiin eli Heikki Marilan ja Rembrandtin tekniikka"},"content":{"rendered":"\n

K\u00e4vin kes\u00e4ll\u00e4 tutustumassa Laukon kartanon laajaan n\u00e4yttelytarjontaan. Kartanon p\u00e4\u00e4rakennuksessa oli yhden suomalaisen nykytaiteen mestarin Heikki Marilan n\u00e4yttely. Marila k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00f6idens\u00e4 innoittajina alankomaalaisen maalaustaiteen vanhoja mestareita. Vuonna 2011 Marila voittikin Carnegie Art Awardin juuri Laukossa ja Gallerie Forsblomissa esill\u00e4 olevien kaltaisilla kukka asetelmilla. Vaikka asetelma tuo mieleen pienen intiimin taulun kamarin sein\u00e4ll\u00e4, kysymys on t\u00e4ll\u00e4 kertaa aivan muusta. Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n maalausten koko on h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4. Ty\u00f6t vaikuttavat nopeasti kaukaa katsottuina miltei realistisilta, mutta sit\u00e4 ne eiv\u00e4t todella ole. Korkeat impastot korostavat muotoa ja nousevat v\u00e4rikyll\u00e4isin\u00e4 ryhmin\u00e4 kohti katsojaa. Flaamilaisen ja alankomaalaisen maalaustaiteen tunnusomaisia piirteit\u00e4 onkin valon ja varjon vivahteikkaat erot, jota kutsutaan chiaroscuoksi. Marila k\u00e4sittelee t\u00f6iss\u00e4\u00e4n usein aiheena kukkamaalarien asetelmia, mutta tekee niist\u00e4 l\u00e4hes abstrakteja tulkintoja. On h\u00e4mment\u00e4v\u00e4\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 intiimi kukka-asetelma yli parimetrisen\u00e4 versiona. My\u00f6s merkillepantava seikka on Marilan tapa vernissata osa maalauksesta kiilt\u00e4v\u00e4ksi osan j\u00e4\u00e4dess\u00e4 mataksi. Vaikka maalausten yleisilme on tumma, on osa t\u00f6ist\u00e4 p\u00e4invastoin vaaleataustaisia, n\u00e4in erityisesti joissakin ristiinnaulituissa ja asetelmissa. Ty\u00f6t tekev\u00e4t varmasti vaikutuksen katsojaan, vaikka ne k\u00e4sittelev\u00e4tkin melko ep\u00e4muodikasta maalaustaiteen aikakautta ja aihepiiri\u00e4. Marilan tekniikkaa en syv\u00e4llisemmin tunne, joten avaan hollantilaista maalaustekniikkaa ehk\u00e4 heid\u00e4n tunnetuimman taiteilijansa kautta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Rembrandt van Rijn, Omakuva 1629 37,5 X 29 \u00f6ljyv\u00e4ri puulla, Mauritshuis, Hauge<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Rembrandt, valon ja varjon tekniikka<\/h1>\n\n\n\n

Harva en\u00e4\u00e4 muistaa Marilan varioimaa maalaria Abraham van Beryereni\u00e4, mutta kaikki tiet\u00e4v\u00e4t alankomaalaisen Rembrandt van Rijnin. Rembrandtia ja Marilaa yhdist\u00e4\u00e4 muun muassa taipumus k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 impastoja, eli paksuja, korkokuvamaisia maalikerroksia. Rembrandt syrj\u00e4ytti paikallisv\u00e4rien kovuuden valon eduksi, ja v\u00e4ltti siten voimakkaan valon ja vahvojen paikallisv\u00e4rien yhdist\u00e4misen, joka aiheuttaa niin paljon ep\u00e4onnistumisia. Rembrandtin maalaukset olivat paikoitellen niin paksuja, ett\u00e4 leikillisesti sanottiin ne voitavan nostaa nen\u00e4st\u00e4 sein\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Rembrandt k\u00e4ytti harmaaksi v\u00e4rj\u00e4tty\u00e4 pohjaa, joka oli tyypillinen sen ajan flaamilaiselle tekniikalle. Vaikka h\u00e4n k\u00e4yttikin isommissa maalauksissa kangasta, olivat pienemm\u00e4t kuvat edelleen maalattu tammiselle levylle. Pohjustus tehtiin liitu- tai kipsipohjana, jonka viimeinen kerros v\u00e4rj\u00e4ttiin harmaaksi murskatulla piirustushiilell\u00e4 tai v\u00e4rijauheella. Rembrandt piirsi aiheensa kultaokralla tai harmaalla, jonka p\u00e4\u00e4lle tuli hartsilasuuri. Sen j\u00e4lkeen seurasivat lasuurin p\u00e4\u00e4lle tehdyt paksut valkokohotukset. Valkokohotusten p\u00e4\u00e4lle h\u00e4n jatkoi l\u00e4mpim\u00e4n ja kylm\u00e4n harmailla kuultavilla kerroksilla, jonka j\u00e4lkeen seurasivat taas uudet valkokohotukset. Maalinesteen\u00e4 Rembrandt k\u00e4ytti paksu\u00f6ljyn, venetsiant\u00e4rp\u00e4tin, mastiksivernissan ja t\u00e4rp\u00e4tti\u00f6ljyn seosta. T\u00e4m\u00e4n todisti jo kauan sitten h\u00e4nen oppilaansa Hoogstraaten. Rembrandt teki alusmaalauksen l\u00e4mpimill\u00e4 ruskeilla ja kultaokralla, joiden p\u00e4\u00e4lle tuli kylm\u00e4n harmaita kerroksia, n\u00e4in syntyi optisia harmaita, jotka sellaisenaan toimivat varjon ja puolivarjon s\u00e4vyin\u00e4. Paikallisv\u00e4ri taas maalattiin ohuena lasuurina harmaamaalauksen p\u00e4\u00e4lle. Varsinainen maalaus muodostui useista ruskean s\u00e4vyist\u00e4 useina toisintoina, kuten kellanharmaana, kellanpunaisena, ruskeanpunaisena jne., joihin on sekoitettu kevyesti toisia v\u00e4rej\u00e4, valokohdissa peitt\u00e4en, varjoissa ohuina ja hehkuvina. <\/p>\n\n\n\n

Oma lukunsa on Rembrandtin valkoinen. Valkoinen muodostui useista p\u00e4\u00e4llekk\u00e4in maalatusta kerroksesta, vuorottain kellert\u00e4vi\u00e4 ja harmahtavia kerroksia, l\u00e4mmint\u00e4 ja kylm\u00e4\u00e4. Esimerkiksi muotokuvien valkoiset kaulukset istuvat kuvaan tavalla, mik\u00e4 harvoin onnistuu mill\u00e4\u00e4n muulla tekniikalla. On huomiota her\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, kuinka paksuja valokohdat maalauksissa ovat. Rembrandt onkin k\u00e4ytt\u00e4nyt paksua valkoista v\u00e4ri\u00e4 korkokuvan tavoin rinnastaen sen varjojen ohueen lasuurein maalattuun tummuuteen. Impastojen p\u00e4\u00e4llekin on laseerattu varjon v\u00e4rill\u00e4, mutta korkeammalle nousevat pinnat on pyyhitty puhtaaksi. Erityisesti muotokuvien kauluksissa olevat pitsit ovat kuin kudottu paksuhkolla v\u00e4rill\u00e4 tummalle taustalle. Samoin kuin Y\u00f6vartion (maalaus vuodelta 1642) keskeisen hahmon vaaleankeltainen asepuku, jonka yleisilme on l\u00e4hinn\u00e4 napolinkeltainen. Rembrandt k\u00e4ytti lasuureissaan my\u00f6s asfalttia, v\u00e4riainetta, joka on tuhonnut useita aikalaisten maalauksia ep\u00e4stabiiliutensa takia. Rembrandt k\u00e4ytti kuitenkin asfalttia hyvin hartsipitoisissa lasuureissaan vain p\u00e4\u00e4llimm\u00e4isiss\u00e4 kerroksissa, miss\u00e4 se ei tuottanut vahinkoa. H\u00e4n k\u00e4ytti termi\u00e4 yst\u00e4vyysv\u00e4rit, joka tarkoitti h\u00e4nen kohdallaan niukkaa, etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 l\u00e4mmint\u00e4 v\u00e4riskaalaa valoissa ja viile\u00e4\u00e4, optisista harmaista ja ruskeista koostuvaa skaalaa varjoissa. Kansallisgallerian Lukeva munkki vuodelta 1661 on erinomainen esimerkki Rembrandtin tavasta k\u00e4sitell\u00e4 valoa ja varjoa. Ainoastaan munkin lukeman k\u00e4sikirjoituksen yl\u00e4reuna osuu valoon, loput maalauksesta on varjossa. Ty\u00f6 vaikuttaa uskomattoman modernilta ollakseen l\u00e4hes nelj\u00e4sataavuotias.<\/p>\n\n\n\n

Rembrandtin impastojen salaisuus<\/h1>\n\n\n\n

Tiedemiehet ovat viimeisimmiss\u00e4 tutkimuksissaan l\u00f6yt\u00e4neet Rembrandtin paksuista valokohdista plumbonacriitiksi kutsuttua ainetta. Kun Rembrandt maalasi mestariteoksensa, valkoista tuotettiin lyijyn koroosiolla, mink\u00e4 seurauksena syntyi lyijykarbonaattien seos, joka sis\u00e4lsi serusiittia ja hydrokersiitti\u00e4, joka on kiilt\u00e4v\u00e4n valkoinen, sekoitettava ja nopeasti kuivuva jauhe. T\u00e4m\u00e4 lyijyvalkoiseksi kutsuttu v\u00e4ri on eritt\u00e4in myrkyllist\u00e4, niinp\u00e4 Rembrandt ja monet aikalaisensa k\u00e4rsiv\u00e4t vanhemmiten lyijymyrkytyksest\u00e4. Tiedemiehet tutkivat Rembrandtin muotokuvia: Marten Soolmans 1634, Susanna 1634 ja Bathseba 1654. He l\u00f6ysiv\u00e4t plumbonacriittia maalausten impastoista. T\u00e4t\u00e4 l\u00f6yd\u00f6st\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n eritt\u00e4in harvinaisena tuon ajan maalauksissa. Mutta miksi ainetta oli k\u00e4ytetty? Lis\u00e4aine todenn\u00e4k\u00f6isesti nopeutti kuivumista. Nopea kuivuminen edisti maalauksen pikaista jatkamista hartsilasuurein ilman alla olevan kerroksen liukenemista. Pelk\u00e4ll\u00e4 \u00f6ljyv\u00e4rill\u00e4 tehtyjen impastojen kuivumista olisi pit\u00e4nyt odottaa todella kauan. Sideaineesta tiedet\u00e4\u00e4n l\u00e4hinn\u00e4 se, ett\u00e4 se sis\u00e4lsi runsaasti hartsia, liian suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 \u00f6ljy\u00e4 olisi rypistynyt. Henkil\u00f6kohtainen hurskas arvaukseni on, ett\u00e4 Rembrandt k\u00e4ytti purtidoa. Purtido on hartsi\u00f6ljyv\u00e4rin ja temperan seosta, joka niin ik\u00e4\u00e4n kuivuu nopeasti. Mutta t\u00e4m\u00e4 on toki vain minun arvaukseni. Jos Rembrandtin ty\u00f6t perusteelliseminkin kiinnostavat, verkossa on mahdollista seurata parhaillaan tapahtuvaa suurenmoisen 1642 maalatun y\u00f6vartion restaurointia.\u00a0\u201dOperaatio Y\u00f6vartion\u201d kotisivut<\/a><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Rembrandt van Rijn, Lukeva munkki 1661 37,5 X 29 \u00f6ljyv\u00e4ri kankaalla, Suomen Kansallisgalleria, Sinebrychoffin taidemuseo, Hjalmar Linderin lahjoituskokoelma.<\/figcaption><\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

K\u00e4vin kes\u00e4ll\u00e4 tutustumassa Laukon kartanon laajaan n\u00e4yttelytarjontaan. Kartanon p\u00e4\u00e4rakennuksessa oli yhden suomalaisen nykytaiteen mestarin Heikki Marilan n\u00e4yttely. Marila k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00f6idens\u00e4 innoittajina alankomaalaisen maalaustaiteen vanhoja mestareita. Vuonna 2011 Marila voittikin Carnegie Art Awardin juuri Laukossa ja Gallerie Forsblomissa esill\u00e4 olevien kaltaisilla kukka asetelmilla. Vaikka asetelma tuo mieleen pienen intiimin taulun kamarin sein\u00e4ll\u00e4, kysymys on t\u00e4ll\u00e4 kertaa… Jatka lukemista Laukosta Flaamiin eli Heikki Marilan ja Rembrandtin tekniikka<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":85,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":91,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[26,24,6,23,14,25],"class_list":["post-84","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-uncategorized","tag-alankomaat","tag-heikki-marila","tag-oljyvari","tag-rembrandt","tag-tempera","tag-vanhat-mestarit","entry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/taidemaalausta.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/84","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/taidemaalausta.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/taidemaalausta.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/taidemaalausta.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/taidemaalausta.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=84"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/taidemaalausta.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/84\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":89,"href":"https:\/\/taidemaalausta.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/84\/revisions\/89"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/taidemaalausta.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/85"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/taidemaalausta.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=84"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/taidemaalausta.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=84"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/taidemaalausta.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=84"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}